28.8.2011

Miesten ja naisten eriarvoistaminen on asia, joka saa vihaiseksi. Ja täällä sitä tapahtuu varmasti enemmän kuin monissa muissa maissa. Välillä tuntuu, että nainen on vain jotain, jolle voi sanoa ja tehdä mitä huvittaa, mutta onhan tällaisia miehiä jokaisessa maassa ja kulttuurissa. Onneksi minä löysin täyden vastakohdan.

Olimme tänään hakemassa viisumiini lisää aikaa. Poliisi, joka ottaa ihmisiä vastaan portilla, kommentoi rintojani täysin avoimesti, myös Arashin ja hänen isänsä kuullen. Minä en tietenkään ymmärtänyt mitään, ennen kuin alkoi hirmuinen suukopu ja taisi siellä nyrkkikin heilahtaa. En myöskään nähnyt kunnolla tapahtumia, koska olin itse naisille tarkoitetussa turvatarkastuksessa (jossa siis naiset tutkivat naiset). Moni mies jättäisi asian sikseen. Arash kuitenkin haluaa tehdä asiasta ilmoituksen. Hänen mielestään muutosta näissä asioissa ei muuten tapahdu koskaan. Täysi kunnioitus tästä ajatuksesta!

Jos jättää nämä viheliäiset ja aatamin aikaiset ukot hetkeksi mielestään, asiat sujuvat ihan hyvin. Ihmiset ovat enimmäkseen ystävällisiä, mitä nyt edelleen tunnen ajoittain olevani vähintäänkin ulkoavaruuden asukas. Erinäisten paperiasioiden hoitaminen on ollut hieman haasteellista, mutta ongelmista selviää dollareilla. Korruptio on voimissaan. Täällä se ei aina ole huono asia, sillä virastoissa on roima määrä täysin ammattiinsa kouluttamatonta porukkaa, jotka eivät ymmärrä mistään mitään. Jos hommat jättäisi heidän huolekseen, voisi olla varma, että aikaa kuluisi enemmän kuin liikaa. Rahalla kaikki hoituu nopeammin, enkä ole siitä pahoillani juuri nyt. Joskus on pakko sulkea silmänsä, vaikka tekisikin hallaa käytöksellään.

Nämä niin sanotut virkamiehet ovat itsekin dollareiden perässä. Tästä esimerkkinä avioliiton laillistaja, joka ei "uskonut" passiani ja esteettömyystodistustani oikeiksi. Ei väliä, vaikka passissa oli Afganistanin suurlähetystön myöntämä viisumi ja esteettömyystodistuksessa saman viraston leima ja hyväksyntä. Rahaa olisi pitänyt antaa. Emme kuitenkaan antaneet, sillä sovimme, että jos Suomen konsuli Kabulissa leimaa paperini oikeiksi, asia on sillä selvä. Konsuli Airi Kangas on hyvin auttavainen ihminen. Hän on ohjeistanut meitä pitkin matkaa. Tälläkin kertaa hän otti meidät vastaan kiireistään huolimatta, ja leimasi paperini, tosin hihitellen. Hän näet huomautti ilkikurisesti paikalla oleville muslimeille, että toimenpide, jota hän juuri tekee lahjusten maksamisen estämiseksi, on täysin muslimikulttuurin vastainen. Eihän kunnon muslimin kuuluisi edes tietää, mitä lahjus tarkoittaa.

Noin viikko sitten Kabulissa räjähtänyt pommi oli ikävä isku paikallisille. Kabulia on pidetty rauhan ja kehityksen alueena. Kukaan ei oikeastaan tiedä, missä nyt mennään. Seuraava vuosi näyttää paljon, mihin suuntaan kehitys lähtee. Se on kuitenkin selvää, että kaikki ovat väsyneitä sotaan. Muistan, kuinka Pietarissa vieraillessani otin valokuvan, jossa vierekkäin olivat uusi, valtavan kokoinen Audi, ja pieni, ruostunut Lada. Se kuvasi mielestäni hyvin Venäjän luokkaeroja, jotka ovat suuria. Täällä tuon uuden Audin vierellä seisoo aasi. Matkaa siis riittää vielä kuljettavaksi.