14.10.2011

Täälläkin on jo syksy. Päivällä päästään vielä lähelle +20 astetta, ainakin auringossa, mutta illalla ja yöllä on kylmä. Me nukumme niin sanotussa kesähuoneessa ja sen huomaa. Kaivoin villasukat ja paksun hupparin käyttöön. Vielä ei ole ollut pakkasta, joten lehdet ovat suurimmaksi osaksi puissa. Ilma on todella kirpeän raikas, sellainen kuin Suomessakin aurinkoisina syyspäivinä. Tykkään!

Kävimme Arashin kanssa oikein ulkona ravintolassa syömässä, kun tuli täyteen 11 kuukautta yhteiseloa. Menimme Kabul City Centeriin. Se on yhdistetty ostoskeskus ja hotelli. Ihan sellainen moderni. On lasiseinäiset hissit, kahvila, ravintola ja kauppoja kahdessa kerroksessa. Hotelli vaikutti hienolta ja vastaan tuli monen näköistä liikemiestä. Ravintola sijaitsee aivan ylimmässä kerroksessa, joten näkymät kaupungin yli on hienot. Hiljaistahan siellä oli, vain muutama sellainen busines-mies syömässä. Toisin sanoen kaksi lihavaa venäläistä.
No ruoka oli sitäkin parempaa! Noin neljän metrin pöytä täynnä erilaisia liharuokia, nautaa, kanaa ja niihin sekoitettuna riisiä ja perunaa. Liha on täällä todella hyvää. Johtunee varmaankin siitä, että se on tuoretta, samana päivänä teurastettua. Muslimithan teurastavat eläimensä aina tietyllä tavalla. Pitää sanoa joku lauserimpsu Koraanista ja tappaa eläin ilmeisesti mekkaan päin suunnattuna. Tämän takia esimerkiksi Euroopassa asuvat muslimit eivät pahemmin perusta tyhjiöpakatuista lihaklönteistä supermarketeissa. Olisi kyllä hienoa, jos Suomestakin saisi näin tuoretta lihaa ja todella tietäisi missä ja miten se on teurastettu, ei mitään tehotuotantoja. Joskus tosin käy sääliksi, kun lihakaupan edessä, narun nokassa vuoroaan odottaa lammas tai lehmä.
No takaisin siihen ruokaan. Lämpimien lisäksi oli vielä notkuva salaatti- ja jälkiruokapöytä. Olimme kaksi ylensyönyttä porsasta, kun lähdimme. Koko hoito maksoi kahdelta hengeltä yhteensä 26 euroa.

Kabulissa on viime viikkoina ollut rauhallista. Edes amerikkalaisten maahan saapumisesta kulunut 10 vuoden vuosipäivä ei aiheuttanut mitään poikkeavaa. Paljon tosin edelleen puhutaan siitä, mitä Pakistanilaisten kanssa oikein pitäisi tehdä. Heidän armeijansa kun meni yksi kaunis päivä, muutama viikko sitten, ampumaan ohjuksia rajan lähellä olevaan afganistanilaiseen kylään ja useita siviilejä kuoli. Kukaan ei ole ilmoittanut syytä, Pakistanin valtion johto kiistää koko tapahtuman. Ja afganistanilaisethan eivät voi tehdä mitään. Ei täkäläisillä ole mahdollisuutta ruveta sotimaan, eikä kukaan edes halua. Asiaa tyydytään puimaan vain televisiossa, koska Karzai ei myöskään tunnu olevan kiinnostunut muutamasta turhaan kuolleesta kansalaisestaan.

Niin ja ne amerikkalaiset, röyhkeitä valehtelijoita toisensa perään. Röyhkeys ja epäinhimillisyys ilmenee täällä jokaisena päivänä. Kun amerikkalaiset tulevat panssaroiduilla ajoneuvoillaan, sen kuulee kyllä koko kaupunki. Pillit soivat ja paikalliset väistävät minkä ehtivät, jos ehtivät. Jos ajaa liian lähelle jenkkien kulkuneuvoa, nousee kattoluukusta mies ja osoittaa kiväärillä päin näköä. Eikä vain varoitukseksi, muutama virheen tekijä on saanut kuulan kalloonsa. Amerikkalaiset eivät myöskään muiden valtioiden tapaan ilmoita ajoneuvoissa maataan. Muiden maiden autoissa liehuu aina lippu, amerikkalaisilla ei mitään. Heidät on kuitenkin helppo tunnistaa käytöksestä, joka leimaa jokaisen paikallisen tavallisen ihmisen terroristiksi. Olisi mukava kuulla, mitä näille urhoollisille sotilaille oikein opetetaan, ennen kuin tulevat Afganistaniin.

Valehtelijoiksi amerikkalaiset on helppo laskea. Amerikkalaiset ja pakistanilaiset ovat ne, jotka 1980-luvulla rahoittivat ja käynnistivät Afganistanissa sissiliikkeen, Mujahidit(Soldiers of god), jotka taistelivat aluksi Neuvostoliittoa vastaan. Kun neuvostoliittolaiset saatiin ajettua pois, antoi tämä sama liitto rahaa sisseille, jotka alkoivat kutsua itseään Talebaneiksi(Totuuden etsijät). Talebanien oli tarkoitus kaataa muhajidit ja ottaa valtaansa koko maa. Porukkaa kerättiin Pakistanista. Missio onnistui. Ja nyt, kun Talebanit ovat pikkuhiljaa väistyneet, on maan presidentiksi valittu mies, joka on asunut puolet elämästään jenkkilässä. On selvää, että Amerikalla tai Pakistanilla ei ole aikomustakaan antaa Afganistanin saavuttaa rauhaa. Niin kauan kuin maassa on sekasorto, voi sitä käyttää hyväkseen.