1.10.2011

Onko jo lokakuu??? En voi ymmärtää tällaista ajan juoksua. Ja siihen on vielä pätevä syy, sillä minusta on tullut entistäkin laiskempi(jos mahdollista), enkä tee yhtään mitään. Miten silloin voi päivät kulua, kuin ne olisivat yhtä ja samaa? Yritin aloittaa missio kuntoilun, ja herätä aikaisin aamulla ja tehdä sitä, kuntoilua. Heräsin yhdeksältä(se on aikaisin), hypin hyppynarulla, tein vatsalihas- ja jalkalihasliikkeitä. Missio kesti kolme päivää. Nyt olen herännyt klo 11-12. Koska oli viikonloppu, joka on täällä torstai ja perjantai, lepäsin kuntoilusta, ja vähän kaikesta muustakin. En ole siis tehnyt vähään aikaan juurikaan mitään. Nukun, syön, nukun ja syön.

Tai olen minä yrittänyt vähän leipoa, joskus. Tein omenapiirakan. Siitä tuli kuiva käntty, joka ei noussut milliäkään. Sitten tein mokkapaloja. Niistä tuli pikakahvin ja itse tehdyn tomusokerin takia melkoisen pahan makuisia. Yritin korjata epäonnistumisen koristelemalla leivokset hyvin. Persikan palat tekivät suklaakuorrutuksesta sokeriliemilillua. Vein kakun isosiskolle. Toivottavasti se päätyi koirakaverin kuppiin. Kakkuintoilu sai alkunsa, kun huomasin, että nämä syövät sokerikakkua aamupalaksi. Laittavat myös sokeria riisin päälle. Niin ja sitä tomusokeria tehdään täällä siis niin, että laitetaan kidesokeria tehosekoittimeen.

Tänään nukuin yhteen ja heräsin suoraan päivällispöytään. Tähänkin on kyllä syy. Äidin veli tuli Englannista ja istui kello neljään yöllä. Kohteliaisuudesta kaikki muutkin istui. Minä tosin vain kolmeen, koska aloin kuolata istuallani. Tai ehkä tämä ei sittenkään ole mikään syy. Luultavasti ruoka ei ilmestynyt pöytään taivaasta.
Nyt olen vain haahuillut melkein koko päivän. Pesin vähän pyykkiä. Pyykkikone on sellainen, että sinne laitetaan ehkä viisi vaatekappaletta kerralla, kaadetaan vettä, niin että vaatteet peittyvät, pesuainetta ja laitetaan kone päälle. Se pyörittää vaatteita yhteen suuntaan 10 minuuttia. Sitten ne otetaan pois ja huuhdellaan käsin.

Yritin minä opetella tekemään afganistanilaista ruokaa. Katselin vierestä, kun muut teki. Nyt osaan ehkä tehdä teoriassa lihapataa, jossa on paljon sipulia, sellaista perinteistä riisiruokaa, mihin tulee porkkanaa ja rusinoita, ja lihanyyttejä, joiden taikina venytetään ohueksi koneella(vähän sama, kuin pastan teko itse). Sitten luovuin tästäkin yritelmästä. Päädyin ostamaan vain pelkät ainekset ja maistelemaan. Pöytään tuli lammasta, perunaa ja porkkanaa. Kaikki sotkettiin keitinliemeen leivän palojen kanssa ja syötiin. Oli ihan hyvää, kaikki ruoat on. En muista niiden nimiä.

En ole myöskään oppinut kieltä. Osaan sanoa moi, hyvää huomenta, hyvää yötä, kiitos, vettä, leipää, riittää, tule, mene, mitä, mitä kuuluu, miten voit ja ihan hyvää. Mutta ei osaa täälläkään moni mitään muuta kieltä kuin daria tai pashtua. Käsite: "hän puhuu hyvää englantia", on hieman horjuva. Se tarkoittaa lähinnä sitä, että henkilö osaa sanoa hello ja how are u. Monet kyllä yrittävät kovasti puhua, joka on ihan mukavaa ja aiheuttaa minulle huvitusta. Good evening on useasti good night, jonka sanominen on jokseenkin hupaisaa, kun tavataan ensimmäistä kertaa. Vähän aikaa sitten olimme kylässä serkulla. Olin väsynyt ja varmaankin näytin siltä. Serkku kysyi kohteliaasti: "Are you sleep doing?". Hän tarkoitti, haluaisinko mennä nukkumaan. Jonkin ajan kuluttua huitaisin kärpästä pois. Serkku pahoitteli: "My house is flying." Hän halusi sanoa, että hänen talossaan on paljon kärpäsiä. Sellaista englantia se.
Ei kuitenkaan voi yleistää. Esimerkiksi Arashin veljet puhuvat englantia oikein mainiosti. Vanhin heistä erinomaisesti ja voimme käydä hyviä keskusteluja.

Olen kaikesta saamattomuudestani huolimatta ehtinyt hankkia vihamiehen. Hän on eräs ukkeli, joka myy jäätelöä kärrystä. Ei siinä mitään, mutta kun kärryssä on niin sanottu hälytysääni, joka kuulostaa etäisesti Titanicin tunnuslaululta, mutta on karmivaa pimputusta. Eikä siinäkään vielä niin kauheasti mitään, mutta kun ukkeli myy jäätelöään aamulla klo 7!!!! Kuka hemmetti syö jäätelöä siihen aikaan aamulla??? Ei kukaan. On siis ilo ja kunnia herätä joka aamu tuohon pimputukseen ja kuunnella sitä useampi minuutti, sillä ukkeli pysähtyy talomme kohdalle aina pidemmäksi aikaa, koska naapurustossa asuu pashtulaisia ja heillä on pilvin pimein lapsia.
Arash kävi yhtenä aamuna kysymässä ukkelilta, käykö kauppa hyvin? Ei kuulemma oikein käynyt. Kumma juttu! Suunnittelen ritsan ostoa. Sillä olisi hyvä tähtäillä piha-aidan takaa pimpelipompeli-torvea(ja ehkä vähän ukkeliakin).